Weyward – Emilia Hart

2024 WSOY 405 s., suom. Viia Viitanen

Lumoava romaani vallasta ja voiman löytämisestä.

Kolme naista

Kate saa yllättäen isotädiltään Violetilta perinnöksi talon pohjois-Englannissa. Kate tekee suunnitelman ja pakenee väkivaltaista parisuhdettaan taloon, joka on ennemminkin mökin pahanen. Kate tuntee itsensä oudoksi linnuksi kylällä, mutta on päättänyt aloittaa uuden elämän Weyward Cottagessa. Kate on rahaton ja ilman ystäviä, vain Violet-tädin salaisuudet ja mökin lähellä kiertelevät hirvittävät varikset seuranaan.

Vuonna 1942 Violet kadehtii veljeään, koska tämä saa opiskella biologiaa ja kaikkea muuta kiinnostavaa. Violet on erityisen kiinnostunut luonnosta ja hyönteisistä, mutta saa jatkuvasti kuulla, etteivät hänen tutkimusretkensä ole sopivia nuorelle naiselle. Niinä hetkinä Violet kaipaa äitiään erityisen kovasti, mutta äiti on kuollut ja Violetilla on vain hämärä muisto hänestä. Eräänä päivänä kartanoon saapuu vieraita. Serkku Frederick on komea ja saa Violetin olon omituiseksi.

Althaa on pidetty jo 10 päivää tyrmässä. Eletään vuotta 1619 ja Althaa syytetään noituudesta. Hänen väitetään saaneen noitavoimillaan lehmät villiintymään, niin että ne talloivat John Milburnin kuoliaaksi. ”Syytön.” vastaa Altha tuomarille ja on iloinen, ettei hänen äitinsä ole näkemässä häntä nyt.

Yhteys luontoon

Nämä kolme naista, sukupolvien ketju, ovat jokainen erityisiä. Heillä on erityinen suhde luontoon ja sen eläviin. Jo Althan äitiä seurasi varis, joka usein istui hänen olkapäällään. Kylän ihmiset osasivat hakea häneltä ja myöhemmin Althalta hoitoa vaivoihinsa. Yrtit muuttuivat näiden naisten käsissä rohdoiksi kuin itsestään.

Violet innostui erityisesti hyönteisistä ja hän päätyikin myöhemmin elämässään hyönteistutkijaksi. Violet on aina saanut lohtua hyönteisistä, linnuista ja hämähäkeistä. Nuorena hän pystyi työntämään kätensä ampiaispesään saamatta piston pistoa ja hänellä oli lemmikkihämähäkki sänkynsä alla.

Kate rakasti lapsena luontoa ja eläimiä. Mutta hän on tuominnut oman kiinnostuksensa haitalliseksi, hänen isänsä kuoltua, kun hän pelasti Katen, joka oli jäämässä auton alle seurattuaan varista. Tästä lähtien Kate on vältellyt erityisesti lintuja ja eläimet pelottavat häntä.

Weyward Cottagessa naiset löytävät yhteytensä luontoon, omaan sisäiseen voimaansa ja toisiinsa.

Historiallinen romaani täynnä maagista realismia ja naisenergia

Kirjan aiheet ovat synkkiä, lähisuhdeväkivaltaa ja noitavainoja, mutta silti kirja on voimaannuttava lukukokemus. Kirjassa liikutaan kolmella aikatasolla 1600-luvulla, 1940-luvulla ja nykypäivässä. Naisen asemaa ja vallankäyttöä käsitellään kaikkien kolmen naisen tarinassa. Historiallinen romaani ja maaginen realismi yhdistyy mielekkäästi tarinassa. Tuli hiukan mieleen yksi suosikki kirjasarjoistani, Diana Gabaldonin Matkantekijä, koska yliluonnollinen on sopivan huomaamatonta ja eri naiset muistuttavat kovasti toisiaan, josta tuli jopa vaikutelma kuin yhdestä naisesta olisi ollut kyse.

Tarinan naisten samankaltaisuus olikin tarinan heikkous. Kaikilla oli jopa saman väriset hiukset. Tämä typisti hahmoja vain sukunsa jatkumoksi. Tosin sukupolvien läpi kantava voima on kirjan idea. Naisilla on erikoislaatuinen suhde luontoon, heidät ikään kuin tunnistetaan ystäväksi, jolloin kasvit ja eläimet eivät ole heille vaaraksi ja täyttävät herkästi heidän toiveensa. Mutta kykyyn liittyy muutakin, taito, jota tulee käyttää varoen.

Kirja on kiehtova ja sen kolme tarina linjaa jäävät aina herkullisesti kesken, niin ettei lukemista malttanut lopettaa. En itse erityisesti kammoa hyönteisiä, mutta en lue mielellään kuvauksia hyönteisistä tai hämähäkeistä. Kirjassa ei kuitenkaan menty liikaa epämukavuusalueelle hyönteisten osalta. Kirja säilytti hyvin fokuksensa ja tarinalinjat sopivat toistensa lomaan. Historiallisten romaanien ystävänä olisi kaivannut enemmän ajankuvaa juonen oheen, mutta on toisaalta hyvä, ettei kirja ollut liioitellun pitkä. Tässä kirjassa on kyllä kaikki elementit, joista itse nautin kirjoissa historiaa, fantasiaa, realismia ja synkkiä aiheita.