Dess Terentjeva

2024 WSOY, 160 s.

Kolmas säeromaani Terentjevan kaupunki-sarjaan vie lukijan Joutsenoon.

Sateenkaarilipun varjossa

Kasiluokkalainen Nella saa usein kuulla kommentteja siskostaan. Sisko on Nellalle rakas, mutta joskus Nella toivoo, että Miisa olisi vähemmän oma itsensä. Miisa on usein sateenkaarilipun kanssa rummuttamassa vähemmistön oikeuksista tai turvallisesta tilasta. Nellan koulussa siskon tekemiset joutuvat lähinnä ivailun kohteeksi. Onneksi kaverit ymmärtävät, ettei Nella ole yhtä kuin Miisa.

Nellalla on ihana poikaystävä Eetu ja omat ystävät. Nella haluaa kuitenkin tunnustaa jotain. Eikö poikaystävälle kuulu olla rehellinen.

Paljastus

Nella päättää kertoa läheisilleen olevansa biseksuaali kuten hänen siskonsa Miisakin. Nella aloittaa kertomalla Eetulle, ja vaikka tilanne ei mene aivan surkeasti, jää Nella outo olo. Miisa puolestaan ilahtuu tiedosta. Eetun reaktio saa Miisankin epäileväiseksi, eikä turhaan. Koulussa Nellalle paljastuu, että Eetu on kertonut parhaalle kaverilleen Nellan olevan biseksuaali ja Nella saa välittömästi kuulla huonoja lesbovitsailuja.

Nella yrittää olla kuin asia ei häntä vaivaisi, mutta Eetu alkaa käyttäytyä oudosti. On selvää, että tieto oli poikaystävillä ja ystävillekin liikaa. Nella voi kääntyä enää vain siskonsa puoleen. Mutta Nella ei halua olla samanlainen vähemmistöaktivisti kuin sisko on. Nella haluaa olla vain oma itsensä ja ihan tavallista elämää.

Täytyykö olla vähemmistöaktivisti, jos kuuluu vähemmistöön?

Terentjeva nostaa kirjassaan esiin varsin mielenkiintoisen kysymyksen, täytyykö olla vähemmistöaktivisti, jos kuuluu vähemmistöön. Mikä oikeastaan on aktivismia ja mikä on vain oikein toimista. Ehkä pienilläkin teoilla, yhden ihmisen kanssa keskustelumisellakin voi olla merkitystä.

Kirjassa nostetaan esiin ikäviä asenteta sukupuolivähemmistöjä kohtaan, mutta kuten muistakin Terentjevan säeromaaneista, löytyy tästäkin kirjasta lempeitä, lujia ja turvallisia henkilöitä. Ehkä maailman voi muuttua, vaikka ihminen kerrallaan.

Zenon tapahtumat sijoitttuvat Joutsenoon. Kirja leikitteleekin lukujen välissä kaupunkiin liittyvällä nippelitiedolla ja joutseniin liittyvillä ajatuksilla. Sulalla koristellut välisivut ovat periaatteessa tarinasta irrallisia, mutta todellisuudessa sitoo kirjan lujasti Joutsenoon ja luontoon, joka on kirjan päähenkilölle Nellalle tärkeä. Tekstissä Terentjeva leikkii aiempiin säeromaaneihin verrattuna enemmän asettelulla tehokeinona, vaikka ilmaisuvoimainen teksti ei sitä olisi mielestäni tarvinnutkaan. Terentjevalla on ilmiömäinen kyky saada sanat soljumaan ilman liiallisia kiemuroita tai toistoa.