Paljon lukevana ei aina tule mietittyä, mihin kohtaan omaa suosikkilistaa kirja sijoittuu. Harva kirja yltää listalle lainkaan. Mutta muistellessa lukemiaan kirjoja, ne erityiset helmet erottuvat kirkkaina joukosta. Useimmat suosikeista on luettu jo nuoruusvuosina, ehkä lukukokemus on ollut voimakkaampi nuoruuden myllerryksen keskellä.

Useimmat suosikkini tuntuvat olevat fantasiaa tai historiallisia romaaneja. Artikkelin lopussa listaan, joitakin suosikki kirjojani ja kirja sarjojani. Tässä esittelen niistä kaksi: Maan lapset ja Bartimeus -trilogian.

Luolakarhun klaani

The Clan of the Cave Bear – Jean M. Untinen-Auel, 1981 WSOY, suomentanut Erkki Hakala, 609 s. (Maan lapset 1)

Luolakarhun klaani aloittaa viimeiselle jääkaudelle sijoittuvan kuusiosaisen romaanisarjan. Kirjan päähenkilö Ayla, löytyy nälkiintyneenä ja loukkaantuneena klaanin reitin varrelta. Ayla ei kuulu klaanin heimoon, vaan muihin. Klaanin viisas päällikkö Brun antaa klaanin parantajan Izan ottaa lapsen mukaansa ja hoitaa häntä. Ayla asettuu myöhemmin klaanin jäseneksi, mutta hänellä on omat vihamiehensä ja puolustajansa. Päällikkö ja klaanin tietäjä Mog-Ur pitävät Aylaa hyvän onnentuojana, koska Aylan löytymisen jälkeen heille on sattunut useita onnistumisia. Mog-Ur huomaa Aylan poikkeavan nopeaälyisyyden, joka ei ole ominaista klaanin ihmisille. Mog-Urista ja Izasta tulee Aylalle kuin isä ja äiti. He kykenevät korkean asemansa vuoksi tarjoamaan Aylalle suojaa muun klaanin epäilyiltä. Erityisesti päällikön poika Broud inhoaa Aylaa. Hän onkin päättänyt tehdä kaikkensa päästäkseen Aylasta eroon.

Esihistoriallisella ajalla, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, elää kaksi erilaista ihmisheimoa, neandertalinihmiset ja Cro-Magnonin ihmiset. Ayla kuuluu jälkimmäiseen heimoon ja klaani, joka on jo kehityskulkunsa päässä, kuuluu ensimmäiseen heimoon. Ensimmäisessä osassa keskitytään klaanin elämän tapojen ja ympäristön kuvaamiseen, klaanin suhteisiin ja Aylaan. Amerikkalainen suomalaissukuinen Jean M. Untinen – Auel on tehnyt huolellista taustatyötä kirjasarjaansa varten, joka näkyy tekstissä hyvin. Klaanin arjen, työvälineiden ja uskonnon kuvailu on mukaansa tempaavampaan kuin monien dekkareiden juonenkäänteet. Kirjan vahvuus onkin sen maailmassa ja henkilössä. Aylan matka on uskomaton ja Ayla henkilönä jokseenkin ylivertainen onnen suosikki. Toinen lukukerta oli antoisa. Klaanin elämä avautui jotenkin yksityiskohtaisemmin ja Aylan luonteesta löytyi heikkouksia. Toinen lukukerta antoi luvan arvioida kirjan henkilöitä kriittisemmin, tutustua heihin ja heidän toiminnan motiiveihinsa. Toisella lukemisella huomasin, ettei ensimmäinen osa ollut juonen käänteiltään erityisen hurja. Kirjan juonellinen sisältö käsittelee lähinnä Aylan hyväksymistä klaaniin ja heimoon laajemmin. Cro-Magnon Ayla on neandertalin klaanissa niin erikoinen ilmestys, että klaanin jäsenten ajatukset lähentelevät muukalaisvihaa.

Esihistoriallinen lumous ei särkynyt toisella lukemisella ja aion lukea tai kuunnella sarjan muutkin osat uudelleen. Kirjasarjasta on hiljattain ilmestynyt pokkaripainokset ja äänikirjaversiot. Kuuntelin kirjan äänikirjana. Kirjan lukee Rosanna Kemppi.

Samarkandin amuletti

The Amulet of Samarkand – Jonathan Stroud, 2004 Tammi, suomentanut Mika Kivimäki, 560 s. (Bartimeus 1)

Samarkandin amuletin luin ensimmäisen kerran parikymppisenä ja siitä jäi erityisesti mieleen dzinni Bartimeus, jonka mukaan kirjasarja on nimetty. Sarja kertoo dzinnin ja nuoren maagikko-oppilaan Nathanielin seikkailuista, tai kohelluksista. 14 -vuotiaan pojan ja 5000 -vuotiaan henkiolennon välillä on suuri kokemuksellinen kuilu. Nathaniel on taitava, nokkela ja määrätietoinen maagikon alku, joka usein kuitenkin kompastuu kunnianhimoisuuteen ja turhan ylevään ja suurelliseen ajatuksen juoksuunsa. Bartimeus on sarkastinen, kyyninen, pirullinen, älykäs ja vikkelä liikkeinen muodonmuutoksiin kykynevä henkiolento.

Samarkandin amuletti kertoo Nathanielin alkutaipaleen maagikon polulla. Nathaniel adoptoidaan maagikko Underwoodin perheeseen. Hän paneutuu tarmokkaasti opintoihinsa ja etenee huomattavaa vauhtia. Underwood ei kuitenkaan usko hänen kykyihinsä eikä kiinnitä huomiota Nathanielin edistymiseen. Vasta kun Underwood päättää esitellä oppilaansa muille maagikoille, tulee Nathanielin kyvykkyys esiin. Hän onnistuu vastaamaan maagikoiden kysymyksiin oikein, mutta käyttäytymään hieman liian nenäkkäästi. Nathaniel tulee suututtaneeksi käytöksellään nuoren voimakkaan maagikon Simon Lovelacen. Lovelace rankaisee Nathanielia nöyryyttävästi ja Nathaniel jää hautomaan kostoa.

Vakoillessaan Lovelacea Nathaniel kuulee samarkandin amuletista, voimakkaasta taikaesineestä, joka tuntuu olevan Simon Lovelacelle hyvin tärkeä. Nathaniel manaa esiin dzinni Bartimeuksen ja päättää henkiolennon avulla varastaa amuletin. Nathaniel ei tiedä sekaantuvansa samalla valtiollisen tason juonitteluun. Onneksi dzinni ei säästele sanojaan osoittaessaan pojan toiminnan typeryyden.

Olen aina pitänyt kirjaa poikkeuksellisena sen vuoksi, etteivät maagikot, jotka hallitsevat kirjan Lontoota, ole niin sanotusti hyvien puolella. Lontoo on jakautunut rahvaaseen ja maagikoihin, maagikot ovat valtaa pitävää ylimystöä. Maagikot eivät kuitenkaan ole reiluja, vaan vallanhimoisia, omaa etua ajavia juonittelijoita. Nathaniel on vain ylpeä poika, hyvin tylyssä ympäristössä. Oppaakseen tämä poika saa, mitäs muuta kuin, kaikkea ja kaikkia ivaavan dzinnin.

Kirja oli loistava toisenkin lukukerran jälkeen ja tästäkin tulen vielä lukemaan kaksi muutakin osaa. Ehkä onkin parempi olla nopea, kun näitä vielä on kirjastoissa saatavilla.

Olen lukenut nyt uudelleen joitakin lempikirjojani, Me kolme ja jengi, nämä kaksi sekä aloittanut Ajan pyörä -fantasiasarjan, jota en päässyt aikoinaan kuin 14. osan tienoille, uudelleen. Tuntuu, että erityisesti henkilöhahmot ja kirjan maailma ovat joutuneet minun tarkempaan tarkasteluun toisella lukukerralla. Tulee tunne ikään kuin olisin lukijana etäämmällä tarinasta toista kertaa lukiessa. Ehkä tämä onkin luonnollista kuin juonikuvio on jo tuttu.

Muita mieleeni jääneitä kirjoja ja kirjasarjoja:

• Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
• Philip Pullman: Universumien tomu
• Diana Gabaldon: Matkantekijä
• Robert Jordan: Ajan pyörä
• S.E. Hinton: Me kolme ja jengi
• Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille