Näin toukokuun alkuun kuulumisia huhtikuulta. Lyhyesti voisi kai sanoa, että lukeminen on jälleen kivaa, etenkin yhdessä, ja eläinlääkäriä ei tavitse enää pelätä yhtä paljon, mutta tavataan toki säännöllisesti.

Yhdessä lukeminen motivoi

Olen mukana kahdessa säännöllisen joustavasti kokoontuvassa lukupiirissä. Molemmat ovat lähtöisin työkavereiden kanssa käydyistä keskusteluista, joten molempiin olen myös itse päässyt vaikuttamaan, joten sisällöt ovat mieluisia. Ensimmäisessä jo viime vuodelta kokoontuneessa lukupiirissä haukumme kirjoja. Hyvin rentouttavaa! Yleensä valitsemme kirjaksi jonkin hypetetyn teoksen ja luemme sen kritiikkilasit silmillä. Hetken saan olla lukija, jolle ei kelpaa mikään. Nuuskin pienimmätkin epäuskottavuudet, katson henkilöiden läpi laaserkatseella, en hahmota miljöötä ja kitisen juonenkäänteistä.

Legendoja ja latteja – Travis Baldree (Karisto 2024, 240 s. Suom. Jade Haapasalo)

”Tämä kirja on kuin lämmin halaus”, sanoi joku mieleni sokkeloon kadonnut ja siten tuntemattomaksi jäävä henkilö. Minä suhtaudun lämpimiin halauksiin hyvin Myymäisesti, eli ’puren, jos tulet enää yhtään lähemmäksi’. Kun nihkeiden lukijoiden lukupiiri kokoontuu, on tämä hyvä lähtöasetelma.

Legendoja ja latteja alkaa niin uuvuttavasti, etten pääse muutamaa sivua pidemmälle ennen kuin kyllästyn ja hylkään kirjan useammaksi viikoksi. Kun sairastan flunssaa, tartun kirjaan jälleen, ehkä alitajuisena tarkoituksena käyttää sitä unilääkkeenä. Huomaan, että kirja on jaoteltu lyhyisiin lukuihin, jossa kappaleet on vielä eroteltu koristekiemuralla. Olen siis lukemassa aikuisten helppolukuista kirjaa. Jopa flunssan sumentamilla aivoilla kirja rullaa jouhevasti ja anti on helppoa höpötystä. Kuvat vain puuttuu. Ja tarkoitan sitä todella! Kuvitus olisi auttanut huomattavasti muodostamaan jonkin mielikuvan kirjan henkilöistä, joita kirjailija kuvailee hyvin summittaisesti kiinnittämättä mitään huomiota siihen muodostavatko hajanaiset yksityiskohdat kokonaisuutta. Otan siis örkin TSH elokuvasta ja puen sen mekkoon. Näillä mennään. (Ei kannata katsoa englanninkielisen painoksen kantta, siellä oleva hahmo on suoraan Shrekistä.)

Taistelu-uransa päättänyt Viv-örkki alkaa rakentamaan kahvilaa vanhaan talliin. Apunaan hänellä on skalvetin kivi, joka lupaa vanhan lorun mukaan muodostaa onnenpiirin, ja hiisi Cal. Cal on toki näppärä rakennusmies, mutta minun mieleeni kahvila rakentuu hyvin luonnollisen lookin omaavaksi lautamajaksi. Asiakkaita on moneen junaan, mutta kukaan ei saa tikkuja peppuunsa, vaan kahvi alkaa maittamaan kuin maagisesti kaupunkilaisille, jotka eivät ole kyseisestä juomasta aiemmin kuullutkaan.

Vastoinkäymisiä kuitenkin tulee. Kaupungin matriarkka/mafiosa ottaa kuppilan silmätikukseen ja alkaa vaatimaan suojelurahaa. Kovistelijoiden uskottavuutta vähän söi zorromainen pukeutuminen lierihattuun ja röyhelöpaitaan, mutta kiva että jokin hahmoista kuvailtiin perusteellisesti. Ja kun juonen tähän pisteeseen päästään kuitenkin jo ensimmäisen 30 sivun kuluessa, niin ehkäpä henkilöhahmojen syventäminen on vain unohtunut lattean arjen kuvailun tieltä. Latteaa arjen kuvailua seuraa seuraavat 200 sivua. Ennen kirjailijan kiitoksia ehtii kahvilassa vierailla niin pahan kuin hyvän tahtoisia vieraita Vivin menneisyydestä ja Viv ehtii rakastua omaan kärkevään apulaiseensa. Näistä ei kuitenkaan ole apua, koska kirjassa keskitytään edelleen lattean kahvila-arjen rakentumiseen, jonka aikana kyseiset juonikuviot saattaa ihan unohtua, niiden pulpahdellessa esiin niin harvakseltaan.

Mutta hei, hyviä lukuhetkiä sinulle joka pidät esimerkiksi kahvilasimulaatiopeleistä ja haluaisit korvata tavallisen viihdekirjallisuuden hahmot fantasiahahmoilla, ihan vain katsoaksesi kuinka huonosti asiat sopisivat yhteen.

Eläinlääkäri on ystävä

Eläinlääketiedettä minulle on suomentanut niin arvoisat henkilöt Oulun hevosklinikalla kuin koirien osalta Kamun henkilökunta. Olemme molempien tahojen kanssa yhteisymmärryksessä siitä, että eläimieni vaivat ovat saapumassa suvantovaiheeseen, mutta meidän ei tule olla toimenpiteettä. Pricilla on nyt lonkkien kipeytymisen takia kuukausittaisella pistoksena annettavalla kipulääkityksellä. Mindy-poni on puolestaan palautunut hiekkakertymän poistamisen jälkeen normaali treeniin.

Pricillan vointi on nyt kahden Librela -piikin jälkeen hyvä. Hän osallistuu arkeemme haukkuen, juosten ja herkkuja kerjäten, mutta vähän arkuutta on jäänyt. Leikit Millin kanssa loppuu heti, jos meno yltyy rajummaksi. Sisällä hän väistää välillä vähän liiankin kanssa asioita, joista hän ei aiemmin ole hätkähdellyt, kuten tuolin siirtämistä tai ahtaissa paikoissa kulkemista.

Mindy on alkanut oikein reippaaksi pikku poniksi. Hän on ollut niin koulu- kuin estetreenissä ja käynyt harjoitus- sekä seuratason kisoissakin. Hiekan poistumista, jos poni sitä vielä syö, edesauttaa liikunta. Nyt ponia ratsastetaan kuitenkin enimmillään kolme kertaa viikossa kentällä, koska hänen motivaationsa on kyllä parantunut huimasti, mutta ei ole vielä ihan toivotulla tasolla. Muita juttuja ollaan päästy tekemään oikein kivasti. Maaliskuussa kävimme ruokapalkkakoulutuksessa ja ruokapalkan myötä ollaan päästy totuttelemaan maastoon ja tehty erilaisia maastakäsittelytehtäviä. Ruokapalkka on nostanut motivaatiota, yllätys yllätys, noin 100%. Huhtikuun lopussa meillä oli myös maastakäsittelyvalmennus taitavan Anna Kilpeläisen (https://www.pedaequest.com/) kanssa ja saatiin kyllä todella hyvät eväät jatkotyöskentelyyn ja intoa tekemiseen.

Uusille urille

Mindy ponilla on ollut ongelmia satulan kanssa, hiekkakertymää on poistettu nyt pari kertaa ja kesän lopulla nähtiin myös ontumista. Näistä kaikista on kasvanut ponille iso motivaatio-ongelma. Satulan alla liikkuminen ei ole ollut enää hauskaa ja poni on kokenut ihmisen kanssa työskentelyn epäpalkitsevaksi. On ollut aivan mahtavaa ratkoa näitä ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet jokaiseen arkiseen toimeen ja saada huomata kuinka ponin itsevarmuus ja motivaatio on kasvanut. Nyt minulla on poniliini, joka hörisee minulle kun haen hänet tarhasta, seuraa minua maastoon ja vieraille kisakentille. Ja myös päästää minut viereensä kun on levolla.

Tällä ponilla on vielä niin paljon annettavaa ja opittavaa. Myös minulla on. Siksipä olenkin aloittamassa opinnot. Ensi keskiviikkona minulla on ensimmäinen päivä monimuoto-opiinnoista kohti eläintenkouluttajan tutkintoa. Jännittävää. Innostavaa.