Lihansyönnistä ja vähän eläinten sielunelämästäkin
Rakkaat eläimet, joita syömme
Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen
2024 Into, 303 s.
Tartuin tähän kirjaan, koska mielessä oli jo valmiiksi vegaaniruokavalioon siirtyminen. Viime vuonna jätin lihatuotteet ja tänä vuonna halusin luopua myös maitotuotteista. Koen, että tiesin ennen kirjan lukemista keskivertoa enemmän eläintuotannon epäkohdista. Silti tässä kirjassa oli paljon asioita, jotka tulivat uutena järkytyksenä. Olen lapsena asunut maatilalla, johon kuului yhtenä osana sikala ja en tiedä, yllättääkö ketään, että en ole halunnut syödä sianlihaa sitten täytettyäni kahdeksan. Sianlihan syöminen on kahdeksan vuotiaasta asti saanut aikaan epämääräisen pahanolon. Lapsena 90 -luvulla ei juuri ollut sanoja tai keinoja ottaa asiaa esille. Nyt onnittelen itseäni, koska tunnen ja tiedän, että voin valita.
Maitotalous ja naudanlihantuotanto
Maito on onnistuttu yhdistämään suomalaisuuteen kiinteänä mielikuvana. Maitotuotteet on erilaisissa lautasmalleissa otettu osaksi suomalaisen jokaista ateriaa. Nykyiset ravitsemussuositukset (Lähde: ruokavirasto.fi) huomiovat mahdollisuuden korvata maitotuotteet kasviperäisillä tuotteilla, kunhan huomioi tiettyjen ravintoaineiden saannin.
Suomalainen kuluttaa vuodessa 90 litraa maitoa henkilöä kohden (Lähde: luke.fi), mutta harva tulee ajatelleeksi, että 80% naudanlihantuotannosta on kytköksissä suoraan maidontuotantoon. Ihminen juo vasikalle kuuluvaa maitoa. Vasikka erotetaan lehmästä jo muutamien tuntien tai viimeistään vuorokauden kuluttua syntymästä. Kuinka ääretöntä stressiä lehmä mahtaakaan kokea, kun ei saa lastaan hoitaa? Tämä toistetaan kuitenkin kerran vuodessa, jotta ihminen saa 90 litraa maitoa.
Vasikan elämä lehmän luota jatkuu lihantuotannon puolelle. Ensin yksilökarsinaan vailla lauman turvaa ja siitä ahtaaseen ryhmäkarsinaan, jossa yhdelle vasikalle elintilaa on varattu 2 neliömetriä. Sarvet vasikoilta nupotetaan eli poistetaan polttamalla. Nupotus voi aiheuttaa vasikalle kipua vielä 105 päivän päästä. Nupotus tehdään, jotta sarvet eivät tekisi vahinkoa ihmiselle tai muille ahtaasti eläville naudoille. Vasikan kärsimys päättyy 1,5 vuoden ikäisenä, kun se viedään teuraaksi.
Ihan sikana
Määrä tuntuu älyttömältä.. Missä nämä kaikki siat ovat? Ne ovat sisällä, silmiltä piilossa. Niiden karsinassa elintilaa on yksi neliömetri eläintä kohden. Se on vähän, eikä vain siksi että sika on iso eläin, vaan siksi että sika ei voi mitenkään toteuttaa luontaista tarvettaan tutkimiseen ja tonkimiseen tuossa tilassa. Betonilattiakin taitaa olla aika tylsä tonkimiseen. Ahtaassa ja sialle epäluonnollisessa ympäristössä sika viettää koko elämänsä, joka on vain noin 5-6 kuukautta.
Lihasika saa olla jossain määrin onnellinen lyhyestä elämästään. Emakoilla ei ole yhtä hyvä tuuri käynyt. Emakot viettävät ison osan elämästään liikkumisen estävissä häkeissä. Siemennyshäkissä liikkuminen voidaan estää neljäksi viikoksi tiinehtymisen varmistamiseksi. Ryhmähäkeissä emakko odottaa muiden tiineiden emakoiden kanssa synnytyksen lähestymistä. Ahtaassa tilassa sian on vaikea muodostaa hierarkiaa ja välejä saatetaan selvittää aggressiivisilla yhteenotoilla. Lisäksi karsinan virikkeettmyys turhauttaa ja sioilla tiedetään tapahtuvan vulva- ja anuspurentaa. Ryhmäkarsinasta emakko siirtyy kipuineen ja vaivoineen synnyttämään porsitushäkkiin. Porsitushäkistä sika myös imettää porsaita kalterin läpi. Koska emakkoa ei päästetä liikkumaan imetyksen aikana, se ei pääse toteuttamaan luontaisia hoitamis- ja pesärakennustarpeitaan. Tämän vuoksi emakko voi purra kaltereita tai tehdä muuta haitallista tyhjiökäyttäytymistä stressaantuessaan.
Onnellisuuden illuusio
Ehkä voit jo nyt päätellä, ettei läpinäkyvyys toteudu maidon – ja lihantuotannossa. Läpinäkyvä markkinointi todennäköisesti vähentäisi ihmisten halua syödä lihaa. Sen sijaan markkinoinnissa käytetään erilaisia määrittelemättömiä mittareita, kuten onnellisuutta, ja arvoja, kuten perheen ja työn yhdistyminen perintekkäässä perheyrityksessä.
Kanojen kohdalla vapaus on yksi markkinointimääre. Kun pakkauksessa lukee vapaan kananmunia, luodaan vain mielikuvia. Todellisuudessa vapaasti liikkuvilla kanoilla, ja myös luomukanoilla, on todettu jopa enemmän murtumia kuin häkissä asuvilla lajitovereillaan. Luomu on myyty meille parempana vaihtoehtona, luonnonmukaisena toimintatapana. 3000 kanan lauma ei kuitenkaan ole kanalle luonnollinen asioiden tila.
Ota selvää
Toivon, että sain herätettyä mielenkiintosi ruoantuotantoa kohtaan. Ehkä päätät lukea tämän kirjan. Minä tartuin tähän kirjaan, koska halusin vahvistaa omia näkemyksiäni asiasta ja sen se todellakin teki, yli odotusten.
En ole kuitenkaan paras henkilö arvioimaan tämän teoksen asiasisältöä. Teosta ei ole kirjoitettu tunteisiin vetoavasti vaan asia edellä, silti se särkee sydämen. Tietoon on myös helppo uskoa, koska se vahvistaa aiemmin saamiani tietoja sekä omia kokemuksiani. Tämä kirja on kuitenkin hyvin laaja tietopaketti eläintuotannon eri aiheista, kasvatuksesta, tuotannosta, markkinoinnista aina kuluttamiseen saakka. Kirjassa puhutaan lihantuotannon eettisyyden lisäksi ruokatuotannon ekologisuudesta ja tähän liittyen olennaisesti myös päätöksenteosta ja vaikuttamisesta. Historiallista näkökantaa kirjassa tuotiin esiin vaikuttamisen näkökulmasta ja ruokakulttuurin osalta. Tulevaisuuden suhteen tämä kirja ei saanut minua toiveikkaaksi, mutta ei toivottamaksikaan.
Lehmien sielunelämä
Rosamund Young
2018 Bazar, 139 s.
Tässä viime aikoina olen seurannut poniani kiinteästi, koska hän on näyttänyt erilaisia merkkejä stressistä. Vaikka olemme tunteneet vasta yhdeksän kuukautta, on hauska huomata, kuinka viikko viikolta opin eläimestäni enemmän ja osaan vastata hänen tarpeisiinsa. Nyt on ponin vointi ottanut takapakkia ja eläinlääkärille mennään taas tutkittavaksi.
Rosamund Youngin kirja puhutteli heti nimellään, josta sain rauhallisen ja tutkivan vaikutelman. Odotin ihmisen havaintotyyppistä pohdintaa nautojen luonteesta, mutta arvaukseni ei ihan osunut kohdalleen.
Kirjan johdanto sopii hyvin edellisen kirjan teemaan. Siinä kerrotaan maidon- ja lihantuotannon epäkohdista sekä tehotuotantoajattelusta, jota Kite’s Nestin tilalla asuva Rosamund perheineen on vastustanut jo 50-luvulta saakka.
Kirjassa Rosamund Young kertoo tarinoita tilansa lehmistä, joiden erilaiset luonteet ja ongelmanratkaisutaidot kuvastuvat kertomuksista. Esiintypä kirjassa kanoja ja hevosiakin. Tarinat ovat aitoja, ihmeellisiä ja maadoittavia.