Myyttiset 1 – Miila Westin

2023 Kustantamo S&S, 113 s.

Loputon talvi aloittaa uuden varhaisnuorille suunnatun sarjakuvan. Viime vuosina lapsia ja nuoria on hemmoteltu useilla fantasiasarjakuvilla. Myyttiset tuntuu tuoreelta pohjautuessaan itämerensuomalaisten myytteihin ja tarustoon.

Talvi ja kuolema

Eevi on isänsä kanssa mummolassa järjestämässä poismenneen ukin tavaroita. On kesäkuu ja talvi vain jatkuu. Eevi on jo aivan kypsä yhä jatkuvaan talveen ja hänellä on ikävä ukkia. Mummo antaa Eeville pitkään suvussa kulkeneen riipuksen, on aika siirtää perintökalleus eteenpäin. Mummo kehottaa Eeviä pitämään korun aina mukanaan.

Herääminen

Ennen palaamistaan kaupunkiin Eevi käy vielä joella. Joella hän tapaa jotain ennen näkemätöntä, jättimäistä sientä muistuttava olento osuu Eevin silmiin. Eevi on tavannut ohran haltian Pekon. Pekko on järkyttyneempi tapaamisesta kuin Eevi ja yrittää paeta. Sinnikkäästi Eevi seuraa Pekkoa, joka johdattaa Eevin Rongoteuksen, rukiin haltian, ja Ägräkse, juuresten, papujen, herneiden ja muun sadon haltian, luo. Eevi saa kuulla haltioiden pulmasta. Luonnonherättäjä Sämpsä on hukassa ja siksi talvi vain jatkuu jatkumistaan. Eevi on niin kyllästynyt talveen, että haluaa ehdottomasti auttaa. Yhdessä Eevi ja haltiat suuntaavat kysymään neuvoa metsänhaltialta Tapiolta.

Tuonela

Harmikseen he saavat kuulla Tapiolta Sämpsän olevan Tuonelassa, elossa, mutta Louhen mailla. Uutinen herättää kiivasta keskustelua joukossa. Maahinen on salaa hiipinyt tätä kuuntelemaan ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi viemään heidät Tuonelaan. Maahinen ei vaikuta ihan luotettavalta, mutta Eevillä ja haltioilla ei ole vaihtoehtoja, jos he aikovat saada Sämpsän kesää tekemään.

Helposti lähestyttävä matka suomalaiseen mytologiaan

Miila Westinin Myyttiset on hyvin kiinnostava ja helposti lähestyttävä sarjakuva mytologiasta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Se herättää luonnon eloon ja tutustuttaa uudella tavalla Kalevalasta tuttuun tarustoon. Monet olennot kuten haltiat ja menninkäiset saavat (ainakin minulle) uudenlaisen hahmon. Haltioilla on jokaisella omanlainen mielikuvituksekas olemuksensa, kuten Pekolla sieni, menninkäiset puolestaan kuvataan päättöminä ja haisevina lintulentoina. Kuvitus on voimakaslinjaista ja värikylläistä. Tarinan maisemana näkyy talvinen metsä kylmine sävyineen, mutta kauniine hämärän väreineen. Juonessa ei kierrellä eikä kaarrella vaan tapahtumat johdattavat suoraviivaisesti seikkailuun.

Pidin Loputtomasta talvesta kovasti ja kirjan lopusta löytyy vielä kiinnostavia tietoiskuja kirjassa esiin tulleista haltioista ja mytologian sanastosta sekä muinaisista uskomuksista.