Fairy Tale – Stephen King

2023 Tammi, 655 s., suomentanut Ilkka Rekiaro

Kauhun kuninkaaksikin kutsutun Stephen Kingin uusin romaani vie lukijan toiseen maailmaan, jossa on etäisesti tuttujen satujen tuntua.

Vastuuntuntoinen lapsi

Charlie on vasta pieni poika, kun hänen äitinsä kuolee. Äidin kuolema saa isän upottamaan surunsa alkoholiin. Isän ongelma pahenee vuosi vuodelta ja Charlie joutuu välistä huolehtimaan niin itsestään kuin isästään. Kun isä vielä menettää työnsä, niin Charlieta alkaa todella pelottaa, että he menettävät talonsa ja joutuvat kadulle työntelemään ostoskärryjä. Charlie rukoilee, että isä lopettaisi juomisen ja yllättäen hänen rukouksiinsa vastataan AA:n muodossa. Kun isä on raitistunut, tuntee Charlie olevansa kiitollisuuden velassa, lupasihan hän tehdä mitä vain, jotta isä lopettaisi juomisen.

Äkäinen vanha mies

Charlien tullessa futisharkoista, hän kuulee koiran ulinaa. Hän tunnistaa talon, josta ääni kuuluu Sycamore Streetin kauhutaloksi, jossa äkäinen ukkeli asuu pelottavan saksanpaimenkoiransa kanssa. Ulinan seasta erottuu myös huuto, ”apua”. Charlie tuntee velvollisuudekseen tarkistaa tilanteen ja lähtee talolle. Hän löytää sen pihasta vanhan miehen kaatuneena ja jalka murtuneena. Charlie auttaa miestä ja soittaa hänelle ambulanssin. Kun mies tajuaa joutuvansa pidemmäksi aikaa sairaalaan, hän uskoo koiransa Charlien vastuulle. Radar ei ole enää pelottava tappajakoira, jollaiseksi sitä on Charlielle kuvailtu, vaan se on jo vanha ja sen lonkat ovat huonossa kunnossa.

Charlie onnistuu kiintymään koiraan. Hän voittaa vanhan herra Bowditchin puolelleen koiran kautta ja päätyy hoitamaan tätä miehen kotiutuessa murtuneen jalan kanssa. Bowditchin ukko on hyvin tarkka yksityisyydestään ja varoittaa Charlieta nuuskimasta paikkoja. Charlie ei voi olla ihmettelemättä, miten Bowditchilla on rahaa sairaalamaksuihin ja mikä ääni liiteristä kuuluu.

Koiran vuoksi

Bowditch alkaa hiljalleen avautumaan Charlielle menneisyydestään ja paljastuu, että yksityisyydestään huolehtiva herra on jo hyvin vanha ja hyvin rikas. Hänen lukuisat vuotensa ja sangollinen kultahauleja ovat peräisin liiteristä. Liiteri on nimittäin rakennettu valtavan kaivon päälle. Kaivosta pääsee kierreportaita pitkin toiseen maailmaan. Bowditchin kuollessa hän jättää Charlielle c-kasetin, jossa paljastaa lisää kaivon takaisesta maailmasta ja kertoo siellä olevan keino antaa vanhalle Radar -koiralle lisää elinaikaa.

Charlie päättää pelastaa rakkaan Radarin ja lähtee kohti salaperäistä aurinkokelloa, joka sijaitsee toisen maailman vaarallisessa kaupungissa. Matkan edetessä Charlielle selviää, että matka on paljon vaarallisempi ja pidempi kuin hän osasi kuvitella. Tehtävä alkaa muuttua epätoivoiseksi.

Monta tarinaa

Stephen King on loistava tarinankertoja ja Satumaassa tarinoita riittää. Kirja alkaa perheen tarinalla, äidin kuolemalla ja isän alkoholisoitumisella. Nuoren Charlien ja vanhan herra Bowditchin tutustuminen on oma tarinansa, kun taas toinen maailma tuntuu sisältävän oman omanlaisensa kattauksen satuhahmoja, prinsessan, jättiläisiä, merenneidon ja Tittelintuuren.

Kirja on pitkä ja viipyilevä. Varsinaiseen seikkailuun päästään rauhallisessa tahdissa, mutta mikä maailma kaivosta avautuukaan. Satumaa, jossa mikään ei ole niin kuin kuuluisi. Satumaa on vääristynyt siellä levinneen pahuuden voimasta, joka tekee paikasta vaarallisen. Charlie kohtaa outouksia, epäoikeudenmukaisuuksia ja irvokkuuksia. Siinä missä Charlie kyseenalaistaa matkansa onnistumista, tulin lukijana kyseenalaistaneeksi matkan motiivia. Onko koira riittävä syy jatkaa matkaa, koska lopulta kaiken elollisen on kuoltava. Tapahtumat, joiden keskelle Charlie joutuu, muuttavat päähenkilömme motivaatiotekijöitä. Charlie löytää sisältään pimeän voiman, joka voi olla juuri sitä, millä voi pelastaa vääristyneen maailman.

Tässäkin Kingin kirjassa voi nähdä isona teemana ihmisen sisällä piilevän pahuuden ja niiden vaikutuksen ihmisen elämään. Charlien motiivina lopulta voi olla kuitenkin omien tekojensa hyväksyminen ja hyvittäminen. Fantasiaromaani ammentaa paljon perinteisistä satujen maailmoista ja viittaa ahkerasti Grimmin satuihin sekä H.P. Lovecraftin tuotantoon. Tämä tarjoaa ikään kuin pohjan, jonka kautta päähenkilö jäsentelee kohtaamaansa. Minulle lukijana nämä viittaukset toivat mukaan asteen verran lisää synkkyyttä, ikään kuin sysivät mielikuvitustani synkemmälle polulle.

Kirja ei minulle ollut parasta Kingiä, mutta pidin erityisesti kirjan alusta, jossa ei oikein tiennyt mikä luuranko herra Bowditchin kaapista löytyy. Satumaassa leviävä mätänevä rappio oli hitaasti sulavaa vaihtelua uusien maailmojen puhtaalle hämmästyttävyydelle.