Öyhökratia – Ketä kuunnellaan kun kaikki puhuvat

Öyhökratia – Ketä kuunnellaan kun kaikki puhuvat

Johannes Koponen, Minea Koskinen, Jussi Pullinen

Gummerus, 2022, 261 s.

Jännittävää miten kaiken osaksi voi kasvaa juurikaan osallistumatta siihen. Öyhökratia esittelee tutun ilmiön vielä kummalta kalskahtavan sanan takana. Öyhötys on vanhan kuuloinen sana kuvaamaassa tuoretta ilmiötä, eli sosiaalisen median aggressiivisempaa mielipiteen ilmaisua. Tämä on jotain, minkä useimmat meistä voi tunnistaa näkemättä. Tunnistaa, silloinkin kun ei itse ole aktiivinen sosiaalisessa mediassa, koska somekohut ja vahinkotwiitit ovat varsin usein myös perinteisen median nettiotsikoissa. Kaikenlainen mielipidekuohunta ja tynnyreistä huutelu tuntuu jo arkipäiväistyneen tällaisen diginatiivin somefiidissä. Asian täytyy olla harvinaisen yksiselitteinen, jos sitä ei tulla kommentoimaan sieltä oman agendan verhon takaa.

Öyhökratia on tila, jossa harvat voivat antaa vaikutelman isosta liikkeestä, mielipiteiden vyörystä. Öyhökratiassa pelataan tähtäimenä, tai ainakin osittaisena voittona, perinteisen median huomio. Vaikka liikehdintä on nopeaa sosiaalisessa mediassa, koetaan vaikuttavan yleisön olevan vielä kiinni perinteisessä mediassa. Puheenaihe on puheenaihe vasta, kun se löytyy uutisista. Journalistinen näkökulma on kirjassa vahva. Öyhökratia voi olla laahus, se osa somea, joka tykkää ja jakaa, mutta ennen kaikkea öyhötykseen tarvitaan valmiita kantimia, asema, josta huudella.

”65% suomalaisista uskoo, että useimpiin heidän lukemiinsa uutisiin voi luottaa”, kertoo kirja sivulla 141 Reuters -instituutin tutkineen. Harmillisesti juuri tästä kohtaa puuttui lähdeviitenumero, mutta tutkimus löytyy nopealla google -haulla Media-alan tutkimussäätiön sivuilta. (Linkki löytyy tämän blogiartikkelin lähteistä.) Tutkimuksesta selviää, että suomalaiset todellakin kuluttavat uutisia melko perinteisellä tavalla. Uutissivustoille mennään useimminten suoraan ja uutismediat ovat pääasiallisia uutislähteitä, kun taas sosiaalisen median ja muiden palveluiden kautta uutissivustoille mennään vähemmissä määrin. Uutissivustojen suosiosta huolimatta, sosiaalisen median osuus uutisten seurannassa on huomattava. 45% suomalaisista käyttää sosiaalista mediaa verkon uutislähteenä. Tutkimus koski 18 vuotta täyttänyttä väestönosaa. (Uutismedia verkossa 2021.)

Journalismin asema näyttäisi siis Suomessa olevan vahva ja uutismedioilla on valtaa isojen yleisöiden areenalla. Kirjan uutismedian asemaa ja vaikutusvaltaa korostava näkökulma on siis perusteltu. Öyhökratia kootaan kirjassa kolmesta aineksesta, päättäjistä, sosiaalisesta mediasta ja uutismediasta. Näistä sosiaalinen media on kentän äänekäs nousukas, jota muut uuden kolminaisuuden jäsenet pyrkivät hyödyntämään. Öyhökratiassa on kuitenkin jotain, mihin en osaa tarttua. Kirjassa öyhötys rajautuu sosiaalisen median seuratumpaan osaan ja jää maltillisen sometallaajan ulottamattomiin. Kirja ei varsinaisesti rajaa pois sosiaalisen median trollausta, se ei yksinkertaisesti käsittele sitä. Tämä on mielestäni kirjan puute. Öyhötyksen tärkeä työkalu on provokaatio ja aiheen saama seuranta. Trollien tahalliset vastakkainasettelut ja keskustelujen kiusanteko ovat oleellinen osa nettiprovokaatiota. Öyhötyksen ja trollauksen motiivit ovat kuitenkin erilaiset ja tähän olisin kaivannut rajanvetoa.

Tekijöistä

Kirjan on kirjoittanut Johannes Koponen, Minea Koskinen ja Jussi Pullinen. Johannes Koponen kirjoittaa väitöskirjaa julkisuudesta ja journalismista alustataloudessa. Koponen on työskennellyt tulevaisuuden tutkijana konsulttifirmasta ja kirjoittanut kirjan alustataloudesta. Hän toimii Julkisen sanan neuvostossa yleisönedustajana. Minea Koskinen on ollut tekemässä Ylen Ilmastouutisia someen, on ollut mukana kirjoittamassa kirjoja Hyvän sään aikana (2017) ja Saamattomat (2020), ja ollut avustavana tutkijana samassa tulevaisuuden tutkimuksen konsulttifirmassa kuin Koponen. Minealta on ilmestymässä uusi kirja ensi vuonna. Jussi Pullinen on toimittaja, Helsingin sanomien talouden, politiikan ja HS vision esihenkilö, joka on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi ja toiminut Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina vuonna 2017-2018. Pulliselta on aiemmin ilmeistynyt tietokirja Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme (2019). Kirjailijat löytyvät Twitteristä.

Aina voi oppia uutta

Öyhötys on suunnitelmallista toimintaa, jossa arvioidaan kärkevän julkaisun saama huomio ja riskit. Öyhötys on kokonainen viestintästrategia, taktiikka toimia somessa ja saada omalle näkökulmalle näkyvyyttä ja valtaa. Tämä suunnitelmallisuus öyhötyksen takana tuli minulle jossain määrin uutena asiana. En ole koskaan nähnyt mielipiteen myymistä näin harkittuna toimintana, ehkä ennemmin opportunistisena toimintana tai tilaisuuteen tarttumisena. Suunnitelmallisuudesta huolimatta toisinaan somen kommenttivyöryn alle kaadutaan. Tällainen suunniteltu riskinotto tuntuu hullulta, etenkin jos riskikupissa painaa oma hyvinvointi. Instagram tuntuu somealustana olevan henkilökohtaisempi kuin Twitter tai Facebook. Twitterissä ja Facebookissa tapahtuneista päänavauksista tuntuu olevan somekulttuurisesti mahdollista ottaa etäisyyttä ja antaa keskustelun elää omalla painolla, kun taas Instagramissa tarinoiden saamat vastaukset vaativat henkilökohtaista sitoutumista ja ajankäyttöä asian äärellä. Kirjan esimerkit ovat enimmäkseen Twitteristä ja Instagramista. Tapausesimerkkejä kärkevistä keskustelunavauksista on nousettu esiin kirjaa varten haastateltujen näkökulmasta ja näistä on havaittavissa, että Instagram on alustana vaativampi ja muuttuu nopeasti uuvuttavaksi. Vaatii varmasti todella intuitiivista osaamista luovia kommenttitulvassa, jos on onnistunut poistamaan huojuvasta tornista juuri oikean palikan.

Kirja tarjoaa monipuolisesti pohdittavaa. Se sekä selittää öyhötystä ilmiönä, että jättää tilaa kysymyksille. Haastattelut tuovat kirjaan näkökulman sisältä, tutkimuksista ja kirjallisuudesta ammennettu tieto näkökulman ulkopuolelta. Kirjassa esitellyt historialliset seikat toivat syvyyttä ilmiöön. Tämä on ehdottomasti lukemisen ja keskustelemisen arvoinen teos. Teksti on mielestäni hyvin vetävää ja mielenkiintoni aiheeseen säilyi loppuun asti. Kirja onnistuu olemaan asiantunteva, mutta kevyt. Kuuntelin pätkän kirjasta äänikirjana. Kirjan lukee Heljä Heikkinen. Voin suositella teosta myös äänikirjana.

Lähteet:

  • Minea Koskinen. LinkedIn. https://fi.linkedin.com/in/minea-koskinen-57b17a39. Käytetty 8.7.2022.
  • Jussi Pullinen. Twitter. https://twitter.com/JussiPullinen?ref_src=twsrc%5Egoogle%7Ctwcamp%5Eserp%7Ctwgr%5Eauthor. Käytetty 8.7.2022.
  • Media-alan tutkimussäätiö 2022. Reuters Digital News. https://www.mediaalantutkimussaatio.fi/tutkimukset/reuters/. Käytetty 9.7.2022.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.