Melkein mahdoton tehtävä 1 – Timo Parvela

WSOY 2022, kuv. Mari Luoma, 99 s.

Merkitty lapsi aloittaa uuden varhaisnuorille suunnatun mysteerisarjan.

Elias asuu tätinsä kanssa kaatopaikan vieressä. He saavat elantonsa keräämällä kaatopaikalta käyttökelpoista tavaraa ja myymällä sitä eteenpäin. Paula -täti ei oikeastaan edes ole Eliaksen täti, vaan nainen, joka sattumoisin on löytänyt vauvan pyykkikassista kaatopaikalta. Paula -täti on ankara ja hänen ainoa kasvatusmetodinsa on aresti. Elias kerää yöt jätteitä ja kituuttaa päivät koulussa. Hänen ainoa ystävänsä on Mino. Mino tuntuu oppineen yhtä ja toista kirjoista, joita Minon vanhemmat hänelle antavat.

Elias on löytänyt kaatopaikalta puhelimen. Sen hän pitää visusti piilossa Paula-tädiltä. Puhelimessa on jotain hyvin outoa, se nimittäin sisältää kuvan, joka herättää Eliaksessa toivoa. Kuvassa on mies ja nainen vauva sylissään. Vauvalla on merkillinen tuhru nilkassa. Aivan samassa kohdassa kuin Eliaksella on nilkassaan tähtitatuointi. Elias uskoo, että kuvassa voisi olla hän vauvana. Puhelin pärähtää yllättäen yöllä, lähettäen Eliakselle viestin:

Tehtävä 1: Etsi Albert Teräs.

Merkitty lapsi s.17

Tehtävän älyttömyydestä huolimatta Elias päättää selvittää sen. Hän pyytää apua ystävältään Minolta, joka suhtautuu asiaan tyypilliseen tapaansa nihkeästi, mutta kuuntelee ystävän höpinöitä. Kohtaaminen koulun kovisten kanssa johdattaa heidän luokseen punatukkaisen tytön Jopon, jonka puhelin on salaperäisesti pyytänyt paikalle. Kiusaajien kohtaaminen sysää heidät myös mysteerin ratkaisun jäljille, sillä mennessään paikattavaksi talonmiehen kopille, pojat huomaavat jotain kiinnostavaa. Talonmiehen seinältä löytyy kuva, jossa on Eliaksen puhelimen kuvassa olevan Albert Instituutin talonmies.

Luin kirjan ääneen lapsilleni. Sekä 12- että 9-vuotias pitivät kirjasta. Hahmot olivat erikoislaatuisia. Paula -täti tuntui elävän ihan omassa kaatopaikkasfäärissään ja tulin miettineeksi, miksi hän on edes ottanut lapsen hoiviinsa. Mino puolestaan antoi vaikutelman kirjaviisaasta introvertista, jota ei juuri toisten edesottamukset koskettaneet. Lapset huomasivat Minon ja Itse ilkimyksen Vektorin ulkonäön olevan hyvin lähellä toisiaan. Jopo on 12-vuotiaita Eliasta ja Minoa vanhempi. Hän ajaa skootterilla, treenaa parkourin EM-kisoihin ja on säästeliään sarkastinen. Elias on joukon uteliain ja puhelian. Eliaksella on valloittavan optimistinen asenne vastaan tuleviin haasteisiin, ja vaikka hän välillä tippuu kärryiltä Minoa kuunnellessaan tai jää lähinnä tuijottamaan suu auki Jopon parkourliikkeitä, on hänellä päämäärätietoisuutta saada Jopo ja Mino liikkeelle.

Kirjaa oli erityisen miellyttävä lukea ääneen, koska siinä oli Mari Luoman hieno kuvitus ja reippaasti toimintaa. Lukemista ei kertaakaan maltettu jättää vain yhteen lukuun, vaan usein oli luettava vähintään kolme lukua. Parvela huomioi kohderyhmänsä hyvin ja näin äitinä koin, että hahmoissa on kohderyhmälle samaistumispintaa. Nuoremman mielestä kirja oli melko jännittävä.