Kisälli
Katinka Sarjanoja
2023 Voikukka Kustannus, 243 s.
Dystopisen fantasiasarjan avausosa vie lukijan tulevaisuuteen, jossa ympäristö on saastunut ja eläimet hävitetty sukupuuttoon.
Vallitseva yhteiskuntajärjestys
Corde on saanut syntymälahjaksi mustan neulan, joka tarkoittaa, että hänen kohtalonsa on sinetöity vartijaoppilaana. Corden isoisä on ollut vartija, joka tarkoittaa, että Corde on tyypillinen valinta vartijaoppilaaksi. Vartijakastin ylin johto, suurmestarit, suorittavat valinnan jo vauvan syntyessä. Valinnasta ei voi valittaa, mutta vanhempi voi haastaa vartijan taisteluun. Vanhemman voittaessa voi lapsi luopua mustasta neulasta. Useimmiten vanhempi menettää haasteessa henkensä, Corden äiti menetti vain jalan, mutta ei voittanut. Osa lapsista saa syntyessään hopean neulan, jolloin heillä on vapaa pääsy johtajakouluun ja sitä kautta hallintopaikoille. Järjestelmä on ollut toiminnassa jo satoja vuosia, eikä sitä juuri kyseenalaisteta, vaikka eriarvoisuus ja lapsikiintiöt ovat yhteiskunnan tunnettuja epäoikeudenmukaisuuksia.
Sepän paja
Viimeisen koululuokkansa jälkeen Corde jatkaa heti seuraavana päivänä sepän pajaan kisälliksi. Sepän paja on Ahjon kaupungin vartijoiden koulutuspaikka ja asumus. Vartijat ovat ottaneet kadonneiden ammattikuntien arvonimet käyttöön. Sepän pajassa Corde kokee järkytyksen. Pajasta löytyy paitsi puhdasta vettä, mutta myös yllin kyllin ruokaa, jopa harvinaisia herkkuja kuten kahvia ja suklaata. Kotonaan Corde on tottunut niukkoihin aterioihin, jauhonkorvikkeella jatkettuun leipään ja suodatettuun veteen. Sepän pajassa on muutakin outoa. Asumus on paljon laajempi kuin mitä päältä päin vaikuttaa ja Corde sekä kaksi muuta pajan kisälliä alkavat nopeasti unohtaa ennen pajaa eletyn elämänsä.
Pajassa nuoret joutuvat kovaan koulutukseen ja saavat kuulla lisää vartijajärjestelmästä. Nuorille selviää ihan oman kokemuksen välityksellä, että vartijoiden tehtävä ei ole vain kulkea kaupungin hallitsijoiden turvana, vaan suojata kaupunkia ympäröivissä metsissä asuvilta dryadeilta. Dryadit ovat muinoin ihmisten taikomia aseita puoliksi ihmisiä ja puoliksi eläimiä. Ensin näitä on ollut vain kymmeniä, mutta heidät luoneet velhot eivät jaksaneet metsästää kaikkia ja osa dryadeista sai jäädä vapaasti lisääntymään keskenään, tai ihmisten tai eläinten kanssa.
Ennustus
Sepän pajan korkea arvoisimmasta vartijasta kiertää ennustus muiden keskuudessa. Hänen huhutaan olevan ainoa vartija, joka ei ole menettänyt muistojaan. Hänestä on ennustettu vartijaa, joka tulee muuttamaan koko järjestelmän. Doresten tietää itsekin hänestä kiertävät huhut. Doresten näyttää Corden silmissä luonnonvoimalta, niin taitava ja upea hän on. Mutta voiko olla, että Dorestenkin näkee jotain Cordessa. Ja voiko Corde auttaa Dorestenia?
Omaperäinen ja kiehtova
Katinka Sarjanojalta on aiemmin ilmestynyt aikuisille suunnattu fantasiatrilogia Korpinlaulu ja tänä vuonna Kisällin lisäksi Pohjoisen neulotut loitsut.
Kisällissä on hyvin kiehtova ja omaperäinen maailma. Kirjan aiheet pimennossa pidetyistä kansalaisista ja valtaapitävien salaisuuksista ovat kuitenkin ajattomia. Kisällissä yhdistyy taikuus ja ihmisen tuhovoima. Kirjassa esitetään mielenkiintoinen rinnastus taikuuden ja osaamisemme ulkopuolella olevien asioiden välillä. Jos emme ymmärrä geenitekniikkaa, se näyttäytyy meille ikään kuin taikuutena. Ajatus jännittävästi arkipäiväistää taikuuden maailmaan, jossa eletään niukasti, mutta teknologian keskellä. Kirjan maailma tuntuu puoliksi historialliselta puoliksi tulevalta.
Sarjan avausosassa vartijat jäävät henkilöinä melko yksioikoisiksi luonteeltaan. Parhaiten kirjan henkilöistä tutustutaan päähenkilöön Cordeen ja vartija Doresteniin, joita avataan menneisyyden kautta. Iso osa vallitsevan järjestelmän toimintaa jää vielä vähän hämärän peittoon, eikä kirjasta saa selkeää käsitystä kaupunkien koosta tai määrästä. Kirjan maailma on tosiaan omaperäinen ja kiehtova, joten sitä olisi voitu avata enemmän.
Kirjan yksi erityispiirteistä on sukupuolineutraalius. Ainoastaan Corden vanhempien ja kahden muun sukupuoli mainitaan kirjassa, mutta muuten henkilöitä ei kuvata tai nimitetä sukupuolitetuilla termeillä. Tämä toimii kerronnassa mielestäni hienosti. Henkilöiden piirteet jäävät suurimmalta osalta lukijan mielikuvituksen varaan. Dryadeita kuvataan kirjassa yksityiskohtaisemmin, mutta näitä hurjia ihmissilmäisiä eläimiä on haastava kuvitella täydellisesti.