Maria Burrow

2023 Momentum kirjat, 212 s.

Tietokirja, jossa lapsenkaipuu iskee, kun biologinen kello on naksutellut jo tovin. Tarinallisesti rakentuva kirja kertoo erilaisista vanhemmuuden kokemuksista ja vanhemmuuden kokemuksiin vaikuttavista tekijöistä.

Vauvakuumeilua

Pienet horjuvat askeleet taapertavat käytävän poikki ja alle metrin mittainen lapsi lähes törmää nojatuoliin, jossa mies katsoo puhelinta. Lapsi jää tuijottamaan miestä silmät rävähtämättä. Kohtaaminen olisi kieltämättä kiusallinen, jos aikuinen tekisi samoin. Nyt mies hymyilee lapselle. ”Hilmaa, tulehan tänne. Lähdetään katsomaan Joni-serkkua.

Katselen tilannetta asiakaspalvelupisteeltä pakahtuen ja mietin omia lapsiani. Voi, kuinka ihanaa aikaa oli epävarman lyllerryksen katseleminen, jatkuva uuden oppiminen ja se sekava höpöttely. Jos minä vielä… Asiakaspalveluvuoro vaihtuu. Ei! Elämäni on nyt valmis. Lapset tarvitsevat vielä paljon apua. Teini-ikä on vasta alkamassa ensimmäisellä. Et edes tiedä, mitä kaikkea on vielä edessä. Entä omat harrastuksesi. Olet juuri päässyt takaisin hevosen selkään kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kerään kalenterin ja vesipullon mukaan ja luon pikaisen vilkaisun pikkuiseen ennen kuin riennän alkavaan kokoukseen. Vielä ehtisi, mutta..

Kirja on alkaa lapsenkaipuusta. Ei ohi pyyhkäisevästä vauvakuumeesta, vaan kaipuusta, halusta ja tarpeesta saada omaan perheeseen uusi ihminen. Maria Burrow kertoo lapsenkaipuusta niin osuvasti, että itsekin neljättä vuosikymmentä lähestyessä voin samaistua tilanteeseen täysin. Burrow tuo tekstissä esille vauvakuumeisen pohdintoja, kuten syntyvyyden Suomessa, oman jaksamisen, biologisen kellon ja iän tuomat haasteet. Pohdintaa kirjassa käydään lapsiperhearjen lomassa. Kirjasta välittyy hyvin se tunnelma, kun lasten kanssa touhutessa aika vilisee silmien editse, mutta silti tulevaisuuteen on mahdotonta nähdä. On mahdotonta tietää, jaksaako kaiken alusta tai kuinka erilaisia haasteita elämä voi eteen heittää.

Päätös tehdään ja matka alkaa

Kun päätös on syntynyt, niin eihän se ole kuin tekemistä vaille valmis. Vaan entä jos raskaus on pelkkää pahoinvointia ja äidin ikä herättää ennakkoluuloja ja epäilyä, jopa äidissä itsessään.

Kirja on yhden äidin matka hormoonihuuruisten raskausviikkojen ja pahoinvointiaallokon läpi. Tätä kokemusta rikastaa mukaan tuodut näkökulmat muilta äideiltä, isiltä ja terveydenhuollon henkilökunnalta. Ääneen pääsee niin monikkoperheet, yksinhuoltajat, ensikertalaiset, nepsylapsen vanhempi ja lapsettomuushoitoihin osallistuneet.

Moniääninen kirja summaa monia raskauteen ja vanhemmuuteen liittyviä oletuksia ja paineita. Kirja säilyttää vakavista aiheista huolimatta mukana huumorin ja toivon plkahduksen. Monen luvun lopusta löytyykin kokemuksia summaava toivoa antava ajatus, kultamuna.

Rohkeaa ja kaivattua puhetta

Maria Burrow tuo esiin tärkeän näkökulman vanhemmuuteen, eikä vain yhtä, vaan useita tärkeitä näkökulmia. On mielestäni tarpeellista puhua raskaudesta kaikkine kramppeineen ja tunnevyöryineen eikä antaa harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että jokaisen raskauden on oltava yhtä hehkua ja lempeää laskeutumista äitiyden auvoon. On rohkeaa puhua, siitä kuinka heittelevistä tunteista ja median antamasta kuvasta huolimatta oman kehon voi hyväksyä kahdenkymmenen raskauskilon kanssa ja itselle voi ja pitää antaa armoa, vaikka se ei toisikaan hyvinvointia. Hyvinvointi kun on mitä suuremmissa määrissä suorite tänä päivänä. On tarpeellista sanoa, että synnytystä on oikeus pelätä. On tarpeellista kertoa, että jokainen vanhempi voi tehdä vain parhaansa. Se riittää.

Tämä kirja toi minulle elävästi mieleen omat raskaudet, vaikka viimeisimmästä onkin kohta kymmenen vuotta. Uskoisin tämän olevan mitä oivallisin kannustuslahja niille vanhemmille, jotka haluavat, kaikesta huolimatta, vielä yhden vauvan.

Kirja on saatu arvostelukappaleena.