Stephen King, Tammi 2022

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Billy Summers on entinen merijalkaväen tarkka-ampuja, nykyinen palkkamurhaaja, joka ottaa keikan vastaan vain, jos hänen mielestään kohde on ansainnut kuolla. Hän on moraalinen palkkamurhaaja, oikeudentajuinen tappaja, mutta hyvä sellainen. Nyt Billy Summersille on tarjottu rahakasta keikkaa. Niin rahakasta, että keikka voisi jäädä Billyn viimeiseksi. Viimeisillä keikoilla on kuitenkin tapana mennä pieleen.

Billy on saanut tehtäväkseen surmata oikeudenkäyntiä odottava, pian murhasta tuomittava mies, Joel Allen. Billyn on odotettava Allenin siirtoa osavaltioon, jossa hänen tuomionsa käsitellään. Odotusaika on poikkeuksellisen runsas, mutta niin on keikasta luvattu palkkiokin, 2 miljoonaa. Billy saa puoli milliä ennakkoa, asunnon, peitetarinan kirjailijana ja toimiston, josta on suora näkymä oikeustalon portaille. Keikan tilaajalle Nick Majarianille Billy on esittänyt tyhmempää, mitä oikeasti on ja nyt Billy siirtyy mukavan miehen rooliin mukavaan ja viihtyisään lähiöön. Billy ottaa roolinsa vakavasti, kunnostaa talonsa nurmikon ja tutustuu naapureihinsa. Yllättäen hän ehkä vähän kiintyykin pieneen valheelliseen elämäänsä ja naapuriensa Ackermanien lapsiin, joiden kanssa Billy viettää aikaa lautapelejä pelaillen. Toimistossa Billy päättää oikeasti myös kirjoittaa. Kaiken taustalla Billy valmistautuu ampumishetkeen ja sitä seuraavaan pakenemiseen.

Moni asia keikassa saa Billyn hälytyskellot soimaan, pitkä odotteluaika ja keikan säätöihin osallistuva epätoivoinen liikemies Ken Hoff. Billy uskoo selviävänsä huolellisella valmistautumisella sekä sillä, ettei jätä mitään vain muiden varaan. Ampumispäivän lähestyessä Billy alkaa tajuta, ettei hänelle ole kerrottu aivan koko totuutta keikan kulusta ja Allen tulee olemaan vain ensimmäinen uhri rikoksen peittelykuviossa. Viimeisessä keikassa mikä tahansa voi mennä pieleen, mutta edes Billy ei osaa varautua kaikkeen. Paetessaan tapon jälkeen Billy löytää ojasta pahoinpidellyn nuoren naisen, eikä rahojakaan keikasta kuulu. Billyn on kostettava vielä kerran.

Billy Summersin hahmo on yksinkertaisesti rakastettava. Billyn lapsuus tulee kirjassa päähenkilön kirjoitusprojektin myötä koskettavasti esiin, Billyn kirjoittaessa pöljän minän, tai lapsen, äänellä, siitä kuinka hänen siskonsa kuoli ja Billy joutui sijaisperheeseen. Sijaisperheestä Billy lähtee armeijaan, joutuu Irakin sota-alueelle, josta selviää ansioituneena sankarina. Sisaren kuolema ja sota tuntuu jättäneen Billy Summersin kuitenkin yllättävän täysjärkiseksi henkilöksi, vaikka hänen sisarensa kuolema ei jätä Billyä rauhaan. Osittain tästä syystä Billy kokee velvollisuudekseen auttaa ojasta pahoinpideltynä löytyvää Alicea. Billyn toimenkuva ammattitappajana ei häirinnyt kiintymystäni hahmoon, joka yritti pysytellä etäisenä, mutta kiintyi siitä huolimatta ympärillään vaikuttaviin ihmisiin. Erityistä huomiota kirjassa saa Billyn suhde Aliceen. Billyn tuntiessa olevansa vastuussa pelastamastaan naisesta, hän samalla kyseenalaistaa oman hyvyytensä ja sen onko hän sittenkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi Alicelle. Alice kiintyy pelastajaansa Billyyn, joka tarjoaa yksinäiselle nuorelle naiselle käännekohdan elämässään. Alicen kokema vääryys ja hyvyys, jonka hän löytää ammattitappajasta, saa hänet juonen edetessä löytämään oman rohkeutensa.

Stephen King on hyvin tuottelias kirjailija ja häneltä on suomennettu varmasti yli 50 teosta. Luin ensimmäisen Kingini alakoulussa. Kyllästyessäni silloisen kotikuntani pienen sivukirjaston lastenosaston valikoimaan vaelsin huimat kaksi hyllyriviä eteenpäin, eli toiselle puolelle noin 30m2 kirjastotilaa, ja löysin käsiini Kingin Se 1:n. En muista sainko kirjastonhoitajalta mitään sisältövaroitusta, mutta jos sainkin, en kuunnellut. Näin monena yönä painajaisia, sen muistan. King on kirjailijana kuitenkin sellainen, että kun luet yhden, on sinun luettava toinenkin. Laskeskelin Wikipediasta löytyvän bibliografian avulla, että olen lukenut ehkä kymmenisen kirjaa Kingiltä. Se on ennätys kuluttamistani yhden kirjailijan teoksista, jos ei lasketa lapsuuden Neiti Etsiviä ja Nummelan ponitalli -sarjaa. Koska King on niin tuottelias, on työtä vielä jäljellä runsaasti. Ja totta puhuakseni, en ole edes ihan varma kaikista teoksista, jotka olen lukenut, koska olen ollut sen verran nuori.

Billy Summers onnistui herättämään halun lukea lisää Kingiä. Siinä oli juuri niitä tekijöitä, joista King kirjoittaa erityisen hyvin, lapsuuden ja aikuisuuden risteäminen sekä hyvän ja pahan rajojen pohtiminen. Billy Summersissa yksi pohdinnan aihe on, mikä teko on riittävän paha, jotta ihminen ansaitsee tulla surmatuksi. Entä onko tappaminen oikeastaan vähemmän tuomittavaa, jos tappaa pahan ihmisen.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on pakko mainita, että kirjassa mainitaan hotelli Overlook.

Kirjasta on tekeillä tv-sarja.